Finnfoam Oy jakaantui vuoden alussa kahtia. Toimitusjohtaja Henri Niemisen mukaan uusi FF Future Oy tulee olemaan keskiössä tulevaisuuden kestävien raaka-aineiden kehittämisessä.
Finnfoam Oy kehittää ja innovoi biomuovin tuotantoa ruoan sivuvirtoja hyödyntämällä
Lämpöeristeitä valmistava salolainen Finnfoam Oy jakaantui alkuvuodesta kahtia. Yrityksen uusi osapuoli FF Future Oy tutkii Uudenkaupungin tehtaalla biomuovin tuotantomahdollisuuksia osana kiertotaloutta. Finnfoamin toimitusjohtaja Henri Nieminen tunnistaa biomuovin potentiaalin erityisesti soijan tuotannon sivuvirtojen hyödyntämisessä.
Rakennusteollisuuteen lämmöneristeitä valmistava Finnfoam Oy siirtää huomiotaan yhä kestävämpiin tuotannon mahdollisuuksiin. Yritys on tutkinut yhdessä Nordic Soyan, Brightplusin ja VTT:n kanssa soijatuotannon sivuvirtojen hyödyntämistä biomuovin valmistamisessa. Kehityksen keskiössä on FF Future Oy, Finnfoamin uusi osapuoli, joka pilotoi biomuovin hyödyntämistä Uuteenkaupunkiin 2021–2022 aikana rakennettavissa tuotanto- ja tutkimustiloissa.
Toimitusjohtaja Henri Niemisen mukaan jakautumisella vastataan ennen kaikkea uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämiseen ja tulevaisuuden kehityshankkeiden selkeyttämiseen. “Lämmöneristetuotantomme ohella näemme paljon potentiaalia tulevaisuuden kestävien raaka-aineiden kehittämisessä. Kun emme laita kaikkia munia samaan koriin, voimme näin parantaa toiminnan eri osa-alueiden riskienhallintaa”, Nieminen linjaa.
Soijasta biomuoviksi ja hiilinieluksi
Uudessa työnjaossa FF Future keskittyy ruoan tuotannon sivuvirtojen tutkimiseen. Tavoitteena on valmistaa Uudessakaupungissa kompostoituvaa biomuovia raaka-aineesta, joka kasvaessaan sitoo ilmasta hiilidioksidia. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin soija, jota FF Future saa tuotekehityksen raaka-aineeksi Finnfoamin omalta Nordic Soya -yritykseltä.
“Soijan päätarkoitus on toimia proteiinilähteenä, ja siinä se onkin maailman paras”, Nieminen sanoo. “Mutta soijapapu sisältää myös energiapitoisia haitta-aineita, jotka haittaavat proteiinin liukenemista elimistössä ja siksi ne kannattaa ottaa pois. Soijapelto tuottaa hehtaaria kohden noin 10 000 kWh:n edestä näitä sivuvirtoja. Vertailun vuoksi suomalainen metsä kasvaa keskimäärin vuodessa 4,7 m³/he, ja sen energiasisältö on vain noin 6 500 kWh.”
Niemisen mukaan soijapapavun haitta-aineen sisältämää energiaa on aikaisemmin hyödynnetty muun muassa soijamelassia polttamalla, mutta yrityksen uuden teknologian avulla soijamelassista voidaan valmistaa ekologista maitohappoa ja ohjata se PLA-biomuovin valmistukseen.
“Siinä missä aikaisemmin polttamalla hyödynnetty energia on tuottanut ilmakehään lisää hiilidioksidia, sidotaan se nyt osaksi PLA-biomuovia. Kaikki biomuovin sisältämä hiili on siis peräisin ilmakehän hiilidioksidista ja se toimii näin hiilinieluna kuten puu. Yksi kilo PLA:ta tarvitsee noin 1,8 kiloa hiilidioksidia. Toisin kuin puuta, PLA-biomuovia voidaan kuitenkin kierrättää yhä uudelleen ja uudelleen”, Nieminen kertoo.
Yrityksen biohajoavista materiaaleista tuotetut lämpöeristeet tulevat toimimaan hiilinieluna, mikä on tärkeää erityisesti rakennusteollisuudessa.
Korkea materiaalitehokkuus vahvistaa kestävyyttä
Niemisen mukaan soijan sivuvirtojen sisältämä energiasisältö on jopa 50 prosenttia enemmän kuin mitä Suomen metsillä. Energian polttamisen asemesta se kannattaa hyödyntää biomuovieristeenä, jolloin polttamisen tarvekin vähenee.
“Maailmalla kasvatetaan yli 300 miljoona tonnia soijaa vuodessa. Tästä syntyvästä soijamelassista voitaisiin jalostaa jopa 22 miljoonaa tonnia biomuovia. Siten voitaisiin korvata jopa muutama valtamuovi, kuten PET, polypropeeni, polyeteeni tai polystyreeni, ja käyttää peltoja ruuan tuotannon lisäksi hiilidioksidin sitomiseen. Silloin ei yhtään metsää tarvitsisi kaataa lisää”, Nieminen sanoo.
Finnfoamin uuden tuotantomenetelmän hyödyt näkyvät laajalti biomateriaalien tuotannossa. Sen sovelluskohteita voivat olla kompostoituvat pakkausmateriaalit, lääketieteen tarpeet ja 3D-tulostimien filamentit. Finnfoam tulee itse käyttämään biomateriaaleja omissa lämmöneristystuotteissaan. Rakennusteollisuuteen ne sopivatkin hyvin, sillä pitkäikäisiä eristysmateriaaleja tarvitaan kaikkialla rakentamisessa. Vihreää siirtymää korostaa sekin, että toisin kuin suurten yksittäisten energialaitosten tapauksessa, biojätteitä voi hyödyntää paikallisesti. Se lyhentää tuotantoketjuja, mikä yhä lisää energiatuotannon kestävyyttä.
Nieminen kertoo, että kehityksen esteenä on pitkään ollut pinttyneet perinteet ja asenteet, erityisesti rakennusteollisuus on hyvin konservatiivinen. Epäilystä on herättänyt muun muassa uusien materiaalien kestävyys.
“Tuomme parhaillaan markkinoille 3D-muotoiltuja FF-Floor-lattiaeristeitä, joilla olemme halunneet vähentää lattiarakenteen hiilijalanjälkeä. Sekä Finnfoamin että VTT:n tutkimusten mukaan FF-Floor on 20 prosenttia lujempi ja niillä on myös 30 prosenttia pienempi hiilijalanjälki kuin tavalliseen betonilattiaan. Lisäksi FF-Floor rakenne on 10 prosenttia halvempi. Kokonaiskuvassa siis kaikki voittavat: asiakas, luonto ja mekin. Toinen uusi tuotteemme on FF-Silent, joka sisältää työmailta kerätystä eristesilpuista lajiteltua kierrätykseen kelpaamatonta muovivaahtoa. Tällä tuotteella on lisäksi hyvät palotekniset ja äänieristysominaisuudet, ja kovapintaisia levyjä voi hyödyntää myös aurinkopaneelien kanssa”, Nieminen kertoo.
Finnfoamin uusimpia tuotteita on FF Silent. Se sisältää työmailta kerätystä eristesilpuista lajiteltua kierrätykseen kelpaamatonta muovivaahtoa. Kovan pintansa vuoksi se sopii hyvin esimerkiksi aurinkopaneeleille.
Huolellisella tuotekehityksellä kohti seuraavaa vuosikymmentä
Finnfoamilla on tuotantoa Suomessa, Virossa, Liettuassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Asiakkaat ja markkinat löytyvät lähialueilta. Nieminen sanoo, että koronavuosi on kasvattanut kysyntää siinä määrin, että tilauksille on jouduttu jopa lisäämään toimitusaikoja.
“Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuotuinen volyymimääräinen kasvumme on ollut noin 15–20 prosenttia. Kun viime vuonna tuotteiden raaka-aineiden hinnat laskivat, laskivat myös tuotteiden myyntihinnat. Liikevaihto ei kasvanut, mutta volyymit kylläkin, mikä näkyi ennätyksellisen suuressa, noin 19,5 miljoona euron käyttökatteessa. Nyt maailmalla on pulaa kaikesta ja kysyntää riittää. Tänä vuonna hintojen nousun myötä odotamme noin 150 miljoonan euron liikevaihtoa.”
Nyt Finnfoamin päätavoitteena on varmistaa kilpailukyky seuraavalle kymmenelle vuodelle. Edellytykset sille näkyvät juuri biomuovin hyödyntämisenä eri liiketoiminta-alueilla sekä laajemmin osana kiertotaloutta.
“FF Futuren Uudenkaupungin pilottihanke on suuri, noin 8–9 miljoonan euron investointi laboratorioon. Sen kautta voimme kehittää suomalaista biomateriaalituotantoa ja tehdä siitä globaalisti skaalautuvaa. Varsinainen biomuovitehdas Uuteenkaupunkiin maksaa 50–80 miljoona euroa. Pilottihanke edellyttää huolellista tuotekehitystyötä ja luottamusta yhteistyökumppanien välillä. Sitä yhteinen kieli ja suomalaisten tutkijoiden rehellisyys vahvistavat”, Nieminen toteaa, viitaten yhteistyöhön Brightplusin ja VTT:n kanssa.
Finnfoam tekee myös jatkuvasti tutkimustyötä sopivia yhteistyökumppaneita etsien. Uusista avauksista Nieminen ei halua kuitenkaan paljastaa liikoja.
“Tuotekehitystyö on vähän kuin etenisi labyrintissa: hidasta ja mutkikasta eikä keskelle pääse koskaan suoraa tietä. Esteisiin törmättyään joutuu palaamaan takaisin alkuun päin. Mutta jottei jo kuljettua reittiä paljastaisi muille, kannattaa tuloksista puhua vasta kun niitä on saatu aikaiseksi”, hän tietää.
