Vuorineuvos Reijo Karhinen vierailee lokakuussa keynote-puhujana Yrityssalon järjestämässä Kiertotalousfoorumi 2025 -tapahtumassa. Hänen mukaansa ruokajärjestelmän uudistaminen vaatii yrityksiltä rohkeutta katsoa ulkomaille.
Ruokajärjestelmä kaipaa uudistumista – ratkaisuina ruokavienti, kiertotalous ja yrittäjäasenne
Suomalainen ruokajärjestelmä on epätasapainossa ja kaipaa korjausta. Vuorineuvos Reijo Karhinen uskoo, että maatalous on tulevaisuuden menestyvä elinkeino, mutta sitä ennen monen asian on muututtava.
Suomalaista ruokaa leimaa laatu, turvallisuus ja puhtaus. Ruokaketjua on pitkään kuitenkin rasittanut kannattavuuskriisi, jossa alkutuottajat ovat heikommassa asemassa suhteessa arvoketjun loppupäähän, kauppiaisiin.
Tätä ongelmaa ja sen ratkaisuja vuorineuvos Reijo Karhinen kartoitti vuonna 2019 julkaistussa Uusi alku – Maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino -raportissa. Sen tarkoituksena oli nostaa esiin mahdollisuuksia maatalouden yrittäjätulon lisäämiseksi.
Lokakuussa Karhinen vierailee keynote-puhujana Yrityssalon järjestämässä Kiertotalousfoorumi 2025 -tapahtumassa, joka valottaa kiertotalouden mahdollisuuksia eri näkökulmista. Yksi niistä liittyy ruokajärjestelmään.
Ruokajärjestelmän arvoketju on Karhisen mukaan poikkeuksellisen tiivis. Ei ole elintarviketeollisuutta ilman alkutuottajaa, ei alkutuottajaa ilman teollisuutta. Alkutuottajan huonoa osaa kuvaa Karhisen mukaan se, että maataloutta ei ole Suomessa perinteisesti pidetty yritystoimintana.
“Maatalouden kulttuuri on täällä ollut pienimuotoista. Samalla kun tilakoot ovat kasvaneet, ei taskulaskimen käyttö ole lisääntynyt samassa suhteessa. Mutta maatalouskin edellyttää yritysmäistä johtamista”, hän huomauttaa.
Kaupan tulisi nöyrtyä arvoketjun hyväksi
Karhinen on pitkän linjan vaikuttaja suomalaisessa elinkeinoelämässä. Hän näkee, että maataloudesta on tulevaisuuden menestyväksi elinkeinoksi, mutta sitä ennen monen asian on muututtava.
Ruokajärjestelmää on ennen kaikkea katsottava kokonaisuutena, jonka kaikki osat alkutuotannosta teollisuuteen ja kaupoista kuluttajiin otetaan huomioon.
“Arvoketjussa kaupalla on yhä valtava neuvotteluvoima. Se on osannut lukea toimintaympäristön muutosta parhaiten, eikä sitä niin ollen voi moittia strategisista valinnoistaan. Neuvotteluvoimassaan kaupan tulisi kuitenkin nöyrtyä kokonaisuuden hyväksi.”
Tästä hän nostaa esimerkiksi datalla johtamisen osana koko arvoketjua.
“Tieto siitä, mitä kuluttajat haluavat, olisi hyvä saada jo alkutuottajien käyttöön. Kaikilla tuottajilla ei siihen kuitenkaan välttämättä ole varaa, ja tässä toivon avarakatseisuutta kaupalta”, hän sanoo.
Kiertotaloudessa työ ostetaan palveluna
Tänä päivänä ruokajärjestelmä limittyy myös vahvasti kiertotalouteen. Siinä avainsanoja ovat ravinteiden kierrätys, hävikin pienentäminen ja kasvipohjainen ruokavalio. Pohjimmiltaan järjestelmä on ratkaisevalla tavalla riippuvainen luonnosta.
Tässä yhteydessä ilmastonmuutos voi tarjota Suomelle mahdollisuuksia, sillä se muuttaa väistämättä globaalia työnjakoa ruoantuotannossa.
“Samalla kun kuivuus kasvaa etelässä, Suomen ja pohjoisen rooli kasvaa ruoantuottajana”, hän arvioi.
Alkutuotannon kasvu tuo muitakin mahdollisuuksia. Kiertotaloudessa lannan ja biojätteen kaltaiset sivuvirrat muuttuvat arvokkaiksi resursseiksi. Jos niiden osuus kasvaa tilojen ja tuotantolaitosten kasvaessa, johtaa liiketoiminnan skaalautuminen yhä parempaan kustannustehokkuuteen.
Muutos edellyttää kuitenkin siirtymistä talousmalliin, joka on toistaiseksi ollut vieras Suomen maataloudelle. Omistamisen sijaan työkin tulisi ostaa palveluna.
“Jos tilat eivät itse hoida nurmirehun säilömistä alusta loppuun itse, vaan ostavat korjuun palveluna urakoitsijalta, voi tämä tarjota palvelua usealle muullekin maatilayrittäjälle. Se on resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta parhaimmillaan”, hän havainnollistaa.
Karhisen mukaan kiertotaloutta tarkastellaan usein turhan monimutkaisena ilmiönä. Jos tilat ostavat rehun palveluna urakoitsijalta, on sekin jo resurssitehokkuutta parhaimmillaan, hän sanoo.
Suomi jäljessä ruokaviennissä
Ruokajärjestelmän uudistamisessa Karhinen kannustaa katsomaan rohkeasti myös ulkomaille. Ruokaviennissä Suomi on EU:ssa hännänhuippu ja valtavasti jäljessä Pohjoismaita, kuten Ruotsia ja Tanskaa.
“Suomen ruokaviennin kehittymättömyys juontaa vanhaan Neuvostoliitto-ajan vientiin. Emme keskittyneet laadun vientiin Pariisiin, vaan kotimaahan syntyneiden ylijäämäisten tuoteryhmien, kuten maitojauhe- ja voivuorien massavientiin Neuvostoliittoon. Tämän ylijäämäpohjaisen viennin jalkoihin jäi laadukkaiden ruokatuotteiden kehittämiseen panostaminen”, hän harmittelee.
Kehitystä on kampittanut sekin, että ruokajärjestelmä on Suomessa ollut riippuvainen kahdesta suuresta kauppaketjusta. Se on rajoittanut alkutuottajien ja elintarviketuottajien valinnanmahdollisuuksia.
Kolmas kanava laadukkaille elintarviketuotteillemme olisi vienti. Se vahvistaisi ruokajärjestelmän arvoketjun alkupään neuvotteluasemaa ja tarjoaisi mahdollisuuksia pienille tiloille, varsinkin korkealaatuisten premium-tuotteiden saralla.
“Alkutuottajat voisivat erikoistua tiettyihin laatutuotteisiin ja keskittyä esimerkiksi jatkojalostukseen”, Karhinen ehdottaa.
Riittääkö viljelijöitä tulevaisuudessa?
Ruokajärjestelmä on lopulta monen tekijän summa. Se, että alkutuottajat ovat kärsineet kannattavuuskriisistä eniten, ei Karhisesta ole heidän vikansa.
“Järjestelmä on rikki. Se johtuu siitä, että se on rakennettu jatkuvan tuen varaan. Yrittäjien tulisi havahtua siihen, että näin ei voi jatkua.”
Positiivisena hän näkee sen, että Suomessa on yhä tuhansia menestyviä maatalousyrittäjiä. Se, että heitä riittäisi tulevaisuudessakin, on paitsi elinkeinoelämän myös huoltovarmuuden asia.
“Keskeinen pelkoni huoltovarmuudessa ei liity siihen, etteikö ruokaa riittäisi, vaan siihen, onko meillä kymmenen vuoden päästä riittävästi ruoantuottajia”, Karhinen huomauttaa.
Marssijärjestys mietittävä uudelleen
Miltä ruokajärjestelmä sitten voisi näyttää kymmenen vuoden päästä, jos järjestelmää korjataan, kiertotalouden mahdollisuudet lunastetaan ja alkutuottajat tarttuvat taskulaskimiinsa?
“Suomalainen ruokajärjestelmä olisi vahvasti vientipainotteisempaa ja alkutuotannon osalta kannattavaa. Se olisi myös haluttu ala nuorten keskuudessa”, hän vastaa.
Vision toteuttamiseksi Karhinen kehottaa katsomaan maailmaa itselleen vieraista näkökulmista. Yksi sellainen on suhteemme luontoon.
“Talouskasvua tarvitaan, sillä se on välttämätöntä hyvinvointivaltiomme ylläpitämiseen. Mutta sen ei tarvitse olla pois ympäristöltä. Meidän on syytä nöyrin mielin muistaa, että ihminen tarvitsee luontoa, mutta luonto ei tarvitse ihmistä. Marssijärjestys on mietittävä uudelleen”, hän muistuttaa.
Ruokajärjestelmä:
Ruokajärjestelmällä tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä liittyy ruoan matkaan pellolta kuluttajalle ja siitä eteenpäin. Se sisältää tuotannon, jalostuksen, jakelun, kulutuksen, jätehuollon sekä näiden taloudelliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset.
Toisin kuin ruokaketju, joka kulkee suoraviivaisesti pellolta lautaselle, ruokajärjestelmä ottaa huomioon myös kiertotalouden periaatteet. Siihen kuuluvat sivuvirtojen hyödyntäminen, ravinteiden kierrätys ja ruokahävikin käsittely uusiksi resursseiksi.
_______________________________________________________________________________________
Kiertotalousfoorumi 2025 @Salo tapahtuma
Kiertotalousfoorumi 2025 @Salo kokoaa alan edelläkävijät keskustelemaan siitä, miten kiertotaloudesta on tullut kannattavaa liiketoimintaa. Tapahtuma nostaa esiin konkreettisia yritysesimerkkejä, kuten Apetitin, Huoltovarmuuskeskuksen, BioGFinlandin ja Kuljetus Tero Liukas Oy:n, jotka osoittavat, miten kestävyyttä ja resurssiviisautta hyödynnetään menestyksellisesti.
Salo IoT Campuksella järjestettävä foorumi yhdistää seminaarin, minimessut ja yritysvierailut, tarjoten monipuolisen katsauksen siihen, miten Salo toimii kiertotalouden edelläkävijäalustana ja rakentaa uutta kestävän talouden perustaa.
Artikkeli julkaistu 10/2025
